keskiviikko 27. syyskuuta 2017

27. syyskuuta 2017

Haloo Helsinki – Terveisin mä

Kevään jälkeen pikkuhiljaa taas valo alkaa mussa toistumaan
Ja pimeys monivuotinen sisältäni ulos poistumaan
Mutta silti vähän pelottaa, et mikä seuraavaksi romahtaa
Ja miksi mä sain parantua, vaikka toiset jossain vaan katoaa

Vaikka tahdoin, vaikka toivoin pääseväni täältä pois
Vaikka uskoin, etten koskaan esimerkkinä tässä nyt seisois
Mul on uusi pää ja tahto elää joka päivä vähän enemmän
Kiitos maailma, kiitos elämä
Nöyrin terveisin mä

Kaikki arvet, mustelmat ovat elämämme kudelmat
Mä en ajattele, että miksi pahuus just muhun kohdistettiin
Koska muuten se ois lentänyt kuitenkin jonkun toisen kotiin

Vaikka tahdoin, vaikka toivoin pääseväni täältä pois
Vaikka uskoin, etten koskaan esimerkkinä tässä nyt seisois
Mul on uusi pää ja tahto elää joka päivä vähän enemmän
Kiitos maailma, kiitos elämä
Nöyrin terveisin mä

Vaikka tahdoin, vaikka toivoin pääseväni täältä pois
Vaikka uskoin, etten koskaan esimerkkinä tässä nyt seisois
Mul on uusi pää ja tahto elää joka päivä vähän enemmän
Kiitos maailma, kiitos elämä

Nöyrin terveisin mä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti