lauantai 5. tammikuuta 2013

Part of me is gone with you

 Muistot palaa pintaan kuin eilinen. Hieman sameampina vain. Äsken siivotessani löysin Oulan antaman rannekorun, joka on ollut pitkään kateissa. Kultainen, kirkkailla timanteilla. Sellainen kuin Oula oli; kultainen, kirkkailla timanteilla...

 Ihan järkyttävän kova ikävä... Ei tähän oo ees sanoja... Ikävä Oulan enkelinaurua ja hymyä. Niitä yhteisiä hetkiä, periksiantamattomuutta ja positiivisuutta. Kaikkea mitä Oula oli. Ikävä niitä loppumattomia naurukohtauksia ja yhteisiä itkuja. Pitkiä hetkiä miettien kysymyksiä, joihin kukaan ei osaa vastata.

   



Liian äkkiä kasvoi siivet selkään pienen enkelin.
Rest in Peace Oula ♥


xox Verna

4 kommenttia:

  1. Moi, en tiedä minne olisin voinnu laittaa viestii nii pistän tähän toivottavasti saat tän :) Eli mulla on 3 kuukautta sitten todettu just sama syöpä ku sulla. Oon omasta mielestäni pärjännyt hyvin mutta olisin kyllä vertaistuen tarpeessa. Oisko sulla facebookkia tai kikki? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, voin antaa mun kikin ja se on vernamaria
      Tuu juttelemaan jos haluat :)

      Poista