sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Vuoristorataa ylös

On tää elämä kyl oikee vuoristorata. Just sillon ku kaikki tuntuu olevan hyvin ja ollaan siel korkeimmalla huipulla, tulee äkkipudotus pohjalle. Mun elämä menee tällä hetkellä sitä jännittävää nousukiitoa ylöspäin. Kohti huippua. Olin jo melkein siellä, kunnes kaveri kertoi kuulumisensa. Ensin tuli shokki, sitten pari kyyneltä. Onneksi ei ole hengenvaarallisesta tilanteesta kyse, ja muista, että ystävät auttaa aina ♥

Huomenna alkaa sitten kauan odotettu treenikausi! Ah, ihanaa päästä tanssimaan taas! Huomenna taas viikon tauon jälkeen kouluun. Yritän edelleen pitää kovasta koulutsempistä kiinni, vaikka välillä tuntuu että muut asiat saattaa kiinnostaa vähän enemmän kuin koulu ;D

Mun skootterikulta tuli huollosta! Nyt ku pääsen taas kolmiolääkkeistä eroon niin pääsen ajamaan :) waiting for that.

Tässä reilun 16 vuoden aikana oon huomannu, kuinka paljon ystävät oikeesti merkitsee. Ne auttaa ja kuuntelee. Saa sut hymyilemään pahimpinakin päivinä jne. Mä rakastan mun ystäviä ja aion pitää heistä kovin kiinni! Pelkästään se, että ihminen osaa kuunnella kun toisella on vaikeeta, on tosi hieno taito.

En oo pitkään aikaan askarrellu mitään :o vaikka ois ollu aikaa niin joku on mielummin homehtunut sängynpohjalla, kuin tehnyt jotain älykästä ;) Nyt ku kattelen tota mun askartelupöytää ni tuli kauhee himo hyökätä sen kimppuun!

Kohta taas lääkeaika... Oon toooosi kyllästyny syömään lääkkeitä :( lääkkeitä toisten lääkkeiden haitta- ja sivuvaikutuksiin jne. Se on sellanen rinki mikä ei koskaan lopu! Loputtomasti lääkkeitä... Ois varmaan aika vapaata elää ilman lääkkeitä!


On ollu hetkii ku ongelmat vaan kasaantunuu
meitsin niskaan silti omin voimin noustu
harha askeleita särkyneitä unelmii
hampaat kuluu puhki ku niit liikaa yhteen pureksii
ei valoo tunnelin pääs mäkö aina vikaks jään
välil tyritään mut loppuun asti yritetään
pää täynnä ajatuksii ulos puran paperille
sen lisäks että avaudun mun frendeille
aivot lyö tyhjää sydän pysyy tahdissa
unohdetaan mollit ja lauletaan duurissa
ei laiffi kiinni tuurista vaan sun tahdosta
sä maalat oman elämän et tiiä lopputulosta
pyyhi kyyneleet ni tein minäki
piirrän oman reitin en seuraa toisten jalanjälkii
rakastan mun elämää vaik se välil potkii päähän

gotta love it meitsin paikka on täällä

xox Verna
ps. 39 rekisteröitynyttä lukijaa, wau, kiitos :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti