tiistai 3. heinäkuuta 2012

Jaksaminen

Eikö nää huonot uutiset lopu koskaan? Jaksaminen nollassa. Eilen illalla taas sain kuulla todella ikävän uutisen yhdestä ystävästäni ;( Veeran kuolemastaki on vasta kolme päivää... Sisäinen tuska ei helpota, ei millään. Mikään ei tunnu kiinnostavan, mikään ei tunnu enää hyvältä. Ainoa lohtu, jonka läheisen menettämisessä tiedän, on se, että he ovat nyt paremmassa paikassa. Mikään muu ei tuo lohtua, ei todellakaan.

Ihan liikaa lapsia ja nuoria kuolee kokoajan. Se on väärin! Ei vanhempien pitäisi missään nimessä haudata omia lapsiaan. Kamalin tuska mitä tämän maan päällä voin kuvitella/minkä olen nähnyt, on oman lapsen menettäminen. Pahempaa en voi kuvitella, vaikken itse äiti olekaan. Näinä päivinä enkelitkin itkee...

En halua itsestäni valittaa nyt, mutta kerronpahan vain, että jouduin perjantaina sairaalaan vatsakipujen takia (jälleen). No täällä minä edelleen olen. Kivut eivät häviä ja syytä ei löydetä. Lääkärit on ihan pihalla, eivätkä osaa edes epäillä mitään. Mutta siitä olen onnellinen, että he kokoajan toistelevat ettei mitään syöpään liittyviä merkkejä ole löydetty, thank God.

Mietityttää, että mikä on vaihtoehto jaksamiselle? Sekö, ettei jaksa? Mutta mitä se sitten tarkoittaa?
  
xox Verna

4 kommenttia:

  1. Paljon voimia ja tsemppiä sinulle. Varmasti on välillä sellanen tunne ettei ollenkaan jaksaisi enää. Jostain ne voimat täytyy kuitenkin saada ja yrittää uskoa parempaan. Mutta todella hyvä ettei mitään syöpään viittaavaa ole löydetty! Saako kysyä että mikä syöpä sulla oli? Yritin aiemmista postauksista lukea mutta en löytänyt. Itselläni oli munasarjassa pahanlaatuinen kasvain, löydettiin sattumana keisarileikkauksen yhteydessä. Onni onnettomuudessa että löydettiin.. Kävin sektion lisäksi kaksi avoleikkausta ja ne riitti hoidoksi, sytostaatteja en siis tarvinnut. Elokuussa eka kontrolli. Olen 20 v. Se on kyllä kamalaa, kun ajattelee olevansa nuori ja terve mutta sitten saakin syövän :( Tsemppiä vielä kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Jostain sitä voimaa vaan kokoajan löytyy jaksamiseen. Minä olen sairastanut harvinaisen pehmytkudossyövän, Rhabdomyosarkooman. Minulla oli kaksi kasvainta, toinen häntäluun vieressä alavatsassa ja toinen vasemman munasarjan vieresää. Todellakin onni onnettomuudessa, että kasvaimesi löydettiin. Onneksi et tarvinnut sytostaatteja! Kamalia myrkkyjä... Tsemppiä sulle kontrolleihin, mä jännitän niitä aina ihan hirveesti. Mulla seuraava kokovartalon magneetti 27.7. mutta aika hyvillä mielin kuitenkin sitä odottelen, en usko että mitään löytyy. Nuorten ei tosiaan kuuluisi olla sairaita... Ja kiitos, vielä kerran! ♥

      xox Verna

      Poista
    2. Tsemppiä magneettikuvauksiin! Pidän peukkuja sulle. En ollutkaan ikinä kuullut tollasesta pehmytkudossyövästä.. Kuulostaa hurjalta, varsinkin kun noin nuorena sulla ollut niitä kasvaimia. Mutta hienosti olet kyllä selvinnyt! Mulla oli myös todellinen harvinaisuus se kasvain, sellanen kuin Dysgerminoma, nuorten tauti mutta äärimmäisen harvinainen. Itusolukasvain, niiden osuus noista munasarjakasvamista on 3%, ja niistä kolmesta prosentista 0,5% noita mikä mulla oli. Kyllähän se hurjalta tuntuu kun just omalle kohdalle osuu tollaset harvinaisuudet, kuten sullakin..:)

      Poista
  2. Se on vaan jännä tuo ihminen,se taipuu taipuu mutta ei katkea.Niitä voimia aina vaan jostakin tulee.Halaus ja jaksamisia Verna sinulle.

    VastaaPoista