tiistai 24. heinäkuuta 2012

Ahdistus

Kirjoitettu tiistaina 24.7.  

Oulalta tulinkin jo eilen illalla pois, mutta tosi kivaa oli. Kiitos erityisesti Oula, Oulan perhe ja Jassu♥

Vois sanoo et koko kesän olen viettäny sairaalassa. Pää alkaa pimahtaa, hermot TODELLA kireellä.. Kyyneleet valuu välillä tosi pienistä ja mitättömistä asioista, mut tuun hulluks ku en voi viettää normaalii kesää. Haluaisin ajaa mun skootterilla, mut en voi vahvojen lääkkeiden takia sitä enää ajaa. Ajaminen on antanu mulle vapautta, se tekee mulle hyvää ku saa vääntää kaasu pohjassa visiiri auki, ja tuntee sen raikkaan ilmavirran kasvoilla, tietäen, että voit päästä "mihin vaan". Se vapaus on nyt poissa, vain sen takia et joudun syömään vahvoja lääkkeitä. Suututtaa, itkettää, ahdistaa, väsyttää.

Tänään jouduin taas käymään sairaalassa. Oon tosi, tosi kyllästyny ravaamaan sairaalassa. Ahdistaa jo kun näkee koko rakennuksen. Tutkimuksia, verikokeita, mutta kukaan ei tiedä oireiden syytä...

Kipu tuntuu nyt oikeanpuoleisen alimman kylkiluun kohdalla, joka on aivan uudemman leikkauspaikan vieressä. Vähän aikaa sitten otetut magneettikuvat oli puhtaat, eikä mitään ihmeellistä näkynyt. Keuhkojen röntgen ok, kylkiluiden röntgen ok. Mutta olo ei oo ok. On ahdistavaa, kun kukaan ei löydä syytä.

Vahvoja lääkkeitä vaan määrätään, ja ne rajoittaa mun elämää tosi paljon. En voi lähteä kuin pariksi tunniksi kerrallaan johonkin, jos edes jaksan lähteä koska lääkkeet tekevät sekavuutta ja väsymystä. En muista enää asioita ja se on todella häiritsevää, kaikki pitää kirjoittaa ylös, ja vaikka kirjoittaa niin silti menee asiat sekaisin. Neljän seinän sisällä tulee oikeesti hulluksi. Suurinta osaa ystävistäni en ole nähnyt yli kuukauteen. Oikeastaan vain Oulaa, Jassua ja Jonnya olen nyt nähnyt. Kukaan ei kerennyt tulemaan sairaalaankaan katsomaan mua, kaikki vaan viettää kesää. Ei kirjaimellisesti "kaikki" vietä kesää, mutta tuntuu että kaikki muut paitsi minä.

Tämän illan pelastivat Sophia, Jasmiina, Jenna ja Veera :) Kiitos teille! Pääsin edes hetkeksi mukaan taas "normaaliin elämään".

Nyt rupeen lopettelemaan tätä postausta ku kello lähestyy puoltayötä. Ja rupee taas sattumaan sen verran, että pakko hakea lääkettä -.- ...

Tässä vielä kuva siitä lahjasta, jonka Oulalle tein:
Tämä oli siis ihan tavalliseen valokuvaan tarkoitettu puun värinen kehys jonka päällystin ja koristelin.



xox Verna

1 kommentti:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista