sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Veksu♥

Tämän postauksen oon omistanu yhdelle mun elämän tärkeimmistä ihmisistä. Veksu♥
Susta on tullu mulle aika lyhyessä ajassa ihan uskomattoman tärkee. En osaa edes sanoin kuvailla, kuinka tärkee sä mulle oot. Kukaan ei tiedä, miten tässä taistelussa käy... Sulla on nyt tosi rankka vaihe. Mutta mä toivon, toivon yli kaiken, että sä jaksat taistella. Ja mä uskon suhun. Mullehan sanottiin heti alussa, että mulla on 50% mahdollisuus selvitä. Ja täällä mä oon... Ei niitä prosentteja kannata kuunnella. Ihmeitä tapahtuu kokoajan. Mä haluan olla sun tukena, koska tiedän kuinka tärkeetä on puhua jonkun kanssa joka oikeesti on käyny läpi samoja asioita. Mä en ikinä jätä sua yksin, oon aina täällä kuuntelemassa sua. Toivoa on aina. Vaikkei siihen todellakaan jaksa aina uskoa. Mutta se säilyy aina. Toivo muuttaa muotoaan eri tilanteissa, mutta se on aina tallessa.
Ihmeitä tapahtuu ja niihin täytyy uskoa. Täytyy jaksaa uskoa siihen, että kaikki järjestyy. Luottaa itseensä. Sä oot mun ajatuksissa joka ikinen hetki. Oot rakas, taistele.



Don't give up

It's just the weight of the world
When your heart's heavy
I...I will lift it for you



Don't give up
Because you want to be heard
If silence keeps you
I...I will break it for you



Everybody wants to be understood
Well I can hear you
Everybody wants to be loved
Don't give up
Because you are loved



Don't give up
It's just the hurt that you hide
When you're lost inside
I...I will be there to find you



Don't give up
Because you want to burn bright
If darkness blinds you
I...I will shine to guide you



Everybody wants to be understood
Well I can hear you
Everybody wants to be loved
Don't give up
Because you are loved



You are loved
Don't give up
It's just the weight of the world
Don't give up
Every one needs to be heard
You are loved


Verna ♥ Veksu




xox Verna

4 kommenttia:

  1. ♥ Mitä mä oon tehny ansaitakseni noin ihanan ystävän ku sinä :'-) Mä selviän, mun on pakko!

    VastaaPoista
  2. Heippa Verna!

    Ensinnäkin täytyy sanoa, että oot mielettömän rohkea ja vahva tyttö. Näin sinut telkkarissa tässä vähän aikaa sitten ja ajattelin jo silloin, että olet upea persoona. Nyt sitten törmäsin Veeran Facebook-profiilin kautta blogikirjoitukseesi ja näin päädyinkin lukemaan tätä blogiasi.

    Mä itken. Sairastuin itse viime syyskuussa Hogdkinin lymfoomaan, eli imusolmukesyöpään. Oikeastiko minä sairastuin, 17-vuotias elämäniloinen urheilijatyttö? Mun hoidot loppuivat helmikuussa ja ekat kontrollit olivat toukokuun lopussa. Olen siis virallisesti terveiden kirjoissa jo, mutta kokemus syövästä - kaljuuntumisesta, pahasta olosta, masennuksen aalloista - on vielä todella tuoreena mielessä. Siksi tekstiesi lukeminen sai mut itkemään. Muistotekstissäsi Nooralle oli kohta "Tiedäthän sen tunteen kun sytostaatit virtaavat suonia pitkin kehoosi ja sinua alkaa kuvottaa ja ajattelet, että menetät jälleen ne kilot, hiukset, kaiken... Aina vain uudestaan". Mä niin muistan tuon tunteen. Ja se tunne on yks hirveimmistä ikinä.

    Haluan toivottaa sulle hirveen hyvää kesää! Me syövästä selviytyneet nuoret ollaan sitkeitä sissejä, ei anneta pienten juttujen lannistaa. Jos haluat niin käy vilkaisemassa mun blogi cancerchangedmylife.blogspot.com. Kirjoittelen sinne tosin muustakin kuin syövästä, mutta se on kuitenkin se kannatteleva teema.

    Haleja,

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips! Kiitos kommentistasi, kiva kuulla tarinasi! Käyn kattomassa sun blogin heti kun kerkeen! Ollaan yhteyksissä :) Hyvää kesää!
      -Verna

      Poista