maanantai 25. kesäkuuta 2012

Olen oppinut...

Lainaan tässä tekstissä erään syöpää sairastavan ystäväni äidin ideaa, kiitos Riika.


Ennen kuin minusta tuli syöpälapsi, en edes tiennyt, että lapselle voi tulla syöpä.

En tiennyt syövästä muuta kuin sen, että se on vaarallinen sairaus.
En tiennyt, että syöpä muuttaa niin radikaalisti koko perheen elämän.
En tiennyt mitään sytostaateista, sädehoidoista, kantasolusiirroista ja muista syövän hoitomenetelmistä.
En tiennyt kuinka paljon erilaisia syöpälajeja on.
En tiennyt yhtään miten suuri osa lapsista sairastuu syöpään vuodessa.
En tiennyt, kuinka suuren määrän vanhoja ystäviään menettää ja uusia tulee tilalle kun sairastuu.
En tiennyt kuinka koville syöpä ihmisen laittaa, henkisesti ja fyysisesti.
En tiennyt, että muista syöpälapsista tulee kuin siskoja ja veljiä ja heidän vanhemmistaan toisia äitejä ja isejä.
En tiennyt, että saisin uuden, toisen perheen saman kokeneista.
En tiennyt kuinka tärkeää vertaistuki on, ennen kuin sitä sain.
En tiennyt, millaisia oikeat kivut ja oikea pahoinvointi on.
En tiennyt kuinka avuttomaksi itsensä tuntee katsoessa kun toinen kärsii.
En tiennyt mitään infektioeristyksestä, millaista on elää kokoajan eristyksissä.
En tiennyt kuinka raskasta selviäminen on.
En tiennyt kuinka raskasta läheisen menettäminen on.
En tiennyt millaista on taistella elämästään jo 13-vuotiaana.
En tiennyt mikä on oikeasti tärkeää.


Mutta olen oppinut syövästä ja elämästä paljon.

Olen oppinut, että syöpä muuttaa koko perheen ja lähipiirin elämän.
Olen oppinut paljon erilaisista hoitomenetelmistä ja kokenut leikkauksia, sytostaatteja, sädehoitoja ja kantasolusiirron.
Olen oppinut että noin 150 lasta sairastuu syöpään Suomessa vuosittain. Minä olin yksi heistä.
Olen oppinut tuntemaan ne, jotka oikeasti välittävät minusta ja erottelemaan joukosta ne, jotka eivät oikeasti välitä.
Olen oppinut, että syöpä on raskas taistelu henkisesti ja fyysisesti.
Olen oppinut tuntemaan uusia ihmisiä, joihin ilman sairastumistani en luultavasti olisi koskaan tutustunut.
Olen oppinut kuinka tärkeää vertaistuki todella on, kuinka paljon se auttaa.
Olen oppinut paljon kivuista ja kokenut niitä paljon.
Olen oppinut, että oksentaminen auttaa huonoon oloon ja että 10 päivän oksentamisen jälkeen, kun edelleen voi pahoin, ei pysty enää oksentamaan kun limakalvot ovat niin rikki.
Olen oppinut miltä tuntuu avuttomuus. Se, kun katsoo kuolinvuoteellaan olevaa parasta ystäväänsä joka kärsii, eikä pysty mitenkään auttamaan.. Se, kun katsoo tämän kuolevan tytön vanhempien tuskaa ja seisoo sanattomana vieressä, osaamatta auttaa yhtään.
Olen oppinut mitä infektioeristyksessä eläminen on. Miltä tuntuu elää kokoajan erossa muusta maailmasta ja normaalista elämästä.
Olen oppinut elämään tämän kanssa että olen selvinnyt, mutta helppoa se ei ole.
Olen oppinut miltä tuntuu menettää ystäviään samalla kun itse selviää.
Olen oppinut miltä tuntuu taistella hengestään vasta 13-vuotiaana, kun muille samanikäisille eläminen on itsestäänselvyys.
Olen oppinut arvostamaan pieniä asioita, ja asiat ovat saaneet uuden tärkeysjärjestyksen.
Olen oppinut elämään tässä hetkessä.

xox Verna

1 kommentti:

  1. Totta joka sana,eipä tuohon ole mitään lisäämistä.T itsekki syövän sairastanut.

    VastaaPoista