tiistai 29. toukokuuta 2012

Henkinen helpotus

Mistäs sitä tänään kirjottais? Alotetaanpa vaikka mun voinnista. Kirurgi kävi tänään ja sanoi, että nyt aluksi yritetään saada sappirakko rauhoittumaan antibiooteilla ja tehtäisiin tähystysleikkaus kesän jälkeen. Jos sappirakko ei rauhoitu antibiooteilla, joudutaan minut leikkaamaan mahdollisimman pian avoleikkauksessa. Molemmissa vaihtoehtoissa sappirakko poistetaan kokonaan.

Huomenna mulle tehdään vatsan magneettikuvaus, jossa selvitetään onko jokin muukin elin mun elimistössä tulehtunut. Kipulääkkeiden saanti vaihtelee. Mulla on kaksi hoitavaa lääkäriä. Toinen on ehdottomasti sitä mieltä, ettei mulle saa missään nimessä antaa sitä ainutta kipulääkettä joka oikeasti auttaa  ja toinen on sitä mieltä, että ehdottomasti minulle pitää antaa tätä lääkettä joka auttaa. Kipulääkkeideni saanti johtuu siis siitä, että kumpi lääkäri hoitaa...? Tyhmää.

Mieli vähän rauhoittunut nyt kun diagnoosi tuli, mutta kivut kun ei helpota niin pelottaa edelleen. Muut ihmiset voivat varmaan ihmetellä sitä, miten voin olla oikeasti iloinen, että sappirakkoni on tulehtunut. Nyt yritän selittää teille, miksi olen tästä onnellinen. 1. Siksi, että yleensä kipuihini ei löydy syytä. 2. Siksi, että koska syy nyt on näin selvä, lääkärit ottavat kipuni tosissaan ja hoitavat minua paremmin. 3. Siksi, että yksi suurimmista peloistani ennen diagnoosin vahvistumista oli se, että kivut olisivat saattaneet merkitä esim uusiutunutta syöpää. Nämä kaikki pelot helpottivat toden teolla kun selvisi, että syy on vain sappirakon tulehduksesta, jonka pystyy täysin hoitamaan. uni ei tule, vaikka mut on tungettu täyteen rauhottavia ja kipulääkkeitä :( ehkä se nukkumatti kerkeää mun luokse vielä tänäyönä:)

 Xox Verna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti