sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Happiness

Tunnen itteni suht koht onnelliseksi tällä hetkellä. Syöpä vei multa paljon, mutta myös antoi jotain. Onnellisuutta mun elämään tuo ystävät, perhe, poikaystävä, normaalista elämästä muistuttavat hetket, tanssiminen, kirjoittaminen ja vapaus.
  
 Ystävät on mulle super-tärkeitä! Heihin voin luottaa ja he saavat mut nauramaan. Heidän kanssa voin olla täysin oma itteni ja näyttää tunteeni♥ love u!

Perhe on aina ollu mulle tärkeä. Vaikka vähän ärähdetäänki kuka kenellekki ja vaikka kuinka ärsytettäis toisiamme -rakkautta se silti vaan on. Perheen seurassa voi todellakin olla oma itteni -nehän ne on tuntenu mut siitä asti ku synnyin! Perheen yhteiset hetket on vähä jääny, mutta aina me silti ollaan yhtä ja vahvaa perhettä♥

Poikaystävä♥  Tarvitaanko tähän enempää sanoja?



 Normaalista elämästä muistuttavat hetket... Elämä ei oo ollu normaalia 5.7.2009 jälkeen. Nyt osa päivistä/hetkistä alkaa taas pikkuhiljaa muistuttaa sitä normaalia elämää♥ Se on ihanaa tuntea ja huomata, että kaiken paskan jälkeenkin, kukat puhkeaa kukkaan jälleen ja puihin kasvaa lehdet. Että aurinko paistaa edelleen. Huomata, että tunnistan itsessäni niitä "normaaleja" tunteita. Huomata, ettei enää kokoaikaa tarvitse ajatella ikäviä asioita... Että mulla on edelleen lupa nauttia elämästä. Normaalia elämää muistuttavat hetket kantaa mua tällä hetkellä pitkälle eteenpäin !



 Tanssiminen♥ ennen sairastumista sain ajatukset nollattua ja ikävät asiat käsiteltyä tanssimalla. Ku sairastuin -en pystynyt enää tanssimaan. Sillon se keino käsitellä vaikeat asiat vietiin multa pois, ja tilalle tuli valokuvaaminen ja kirjoittaminen. Nyt pystyn jälleen tanssimaan -rakastan sitä! Mutta olen rakastunut myös kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen. Näillä keinoilla puran ja ilmaisen itseäni :)
Kirjoitan suurimmaksi osaksi ajatuksiani. Se on välillä todella pelottavaakin joutua kosketuksiin niin lähelle syvintä itseään, mutta loppujen lopuksi todella vapauttavaa. Tässä linkki Kirjoittaminen - tuskaa vai terapiaa? tekstiin joka kannattaa ehdottomasti lukea! Mielestäni todella hyvä artikkeli :)



Myös askartelu on terapeuttista ja tekee mut onnelliseksi♥


Vapaus. Sairauden aikana olin kuin vanki. Oman elämäni ja kehoni vanki. Oman kehon voimat menivät elämästä taistelemiseen. Infektioriski vangitsi minua vielä vuoden hoitojen päätyttyäkin... En saanut mennä mihinkään julkisiin paikkoihin, kuten kauppoihin, bussiin, junaan, leffateatteriin, bileisiin jne jne jne. etten vain saisi infektiota. Kaikkia tuollaisia paikkoja vältellessä luulin välillä tulevani hulluksi... Vapaus on ihana asia♥


 xox Verna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti